Välihommia

 Tämän päivän käsityöpuuhat alkoivat Pennun partiopaidan merkkien ompelulla. Se on hommaa, josta en vaan kertakaikkiaan opi tykkäämään. Perustautini vaikuttaa niveliin ja kaikkein vaikeinta on pitää tiukasti kiinni pienestä neulasta sormenpäillä. Jostain täysin käsittämättömästä syystä merkit ovat kuin paksua pahvia ja pelkästään neulan törkkiminen niistä läpi on yhtä tuskaa. Ja sitten kun kaikki syksyn merkit annetaan puurojuhlassa, niin sitä ommeltavaa on vielä useamman merkin verran. Näissä merkeissä ei ollut edes sellaista reunusta, josta olisi voinut ommella ohuesti lankojen läpi. Yäk! Mutta selvisin kuitenkin ja toivon että tämänkertaiselta leiriltä ei tule merkkiä, ettei heti tarvitse uudestaan alkaa ompelupuuhiin.

Merkkihirvityksen jälkeen huomasin, että puolison sukasta irvisti varvas. Sukat eivät olleet mitenkään erityisen vanhat, mutta ilmeisesti ne olivat hitusen liian pienet ja siksi varvas oli syönyt tiensä sukan kärjen läpi. Vaikka toinen sukka oli vielä ehjä, päätin neuloa kumpaankin uuden kärjen, vähän pidemmän kuin entisen. Sen verran kuluneet nuo sukat kuitenkin olivat, että uusi neulos kivasti paistaa vanhan sukan rinnalla, mutta mitteepä tuo haetannee, kun kotikäytössä ovat vain kuitenkin.

Päässäni olen edelleen pyöritellyt suunnitelmia ja haaveita vuodelle, jopa yhtä mahdollisesti toteutuessaan kuusivuotisprojektiksi muodostuvaa suunnitelmaa. Mutta niistä myöhemmin lisää.