Sutta ja sekundaa

  Nämä sukat olin neulonut isälle joululahjaksi, mutta eipä hän ehtinyt niitä pitää. Neuloessani jo mietin, teenkö tässä taivasmatkasukkia ja niinhän siinä sitten  kävi. Ja mikä se vakaalle körttimiehelle sopisi taivasmatkalle paremmin kuin körttisukat. Nyt on vuorostaan työn alla sateenkaarisukat erittäin elävälle Pennulle. Hän toivoi matalavartisia yösukkia, ja sellaiset on tulossa 7 veljestä Raita Sateenkaari -langasta 3,5 puikoilla. Tuntuu vaan ettei aika riitä mihinkään eikä mitään saa aikaan kun näitäkin olen tikuttanut pienen pätkän monena iltana. Täytyy vaan toivoa että pikkuhiljaa jaksaminen palautuisi.

  Huivissa on menossa kerros 80. Kaikenkaikkiaan kerroksia tulee olemaan 140. Silmukkamäärä viimeisellä kerroksella on kolminkertainen tämänhetkiseen verrattuna ja kasvu on tasaista. Tämänhetkiseen kerrokseen menee noin 15 minuuttia aikaa. Pikaisella laskutoimituksella saadaan, että jäljellä on 30 tuntia. Takana tätä ufoa on viisi tuntia, mikä tarkoittaa samalla sitä että lanka loppuu kesken. Eli joko huivista tulee pienempi tai joudun metsästämään lisää lankaa. Ja tästä langasta (Novita Kajastus) en jotenkin tykkää yhtään, tuntuu että se syö sormet, ja sitäpaitsi se tulee kerältä kamalina kökköinä. Valmis lopputulos olisi kyllä ihan hieno.  Kannattaako jatkaa? 

Happyhipposesta tuli valmis, aika iso ja ihan suloinen. Hädin tuskin Pentu ehti ottaa kuvat Hipposesta ennen kun omi sen jo huoneeseensa muiden unikavereidensa joukkoon. Sehän on siis  Happy Hippopotamus , Heidi Bearsin ohje Ravelrystä. Lankana ikivanha Novita Helen, jokaista kolmea väriä noin 150 grammaa, koukku 3 mm. Silminä ikivanhat tummanvihreät napit, joiden keskellä mustat helmet.   Käsillä tekeminen parantaa mielialaa. Ilmeisesti on totta se mitä jostain luin, että pehmeiden materiaalien käsittely lisää hyvänmielenhormoneja.

 ...mutta ainakin tällaisen sisään päin kääntyvän ihmisen se kyllä saa tuntemaan itsensä sairaaksi. Isä nukkui pois eilen ja koko tämän päivän koiramme  on maannut sylissäni. Kun puoliso lähti käyttämään sitä ulkona, se pysähtyi sohvan viereen ja lähti vasta kun vakuutin sille, että kyllä mamma pärjää. Ja kyllähän tämä mamma pärjää. Keskittymiskyky ei ihan ole kohdallaan, mutta kun tän päivän tasoittelen oloa, niin huomenna pärjään kyllä jo töissä. Juuri nyt ei kuitenkaan uskalla happyhipon kokoamista jatkaa, ettei lopulta löydy pää kainalosta.  Ehkä keskityn tänään vain koiran silittelyyn.

  Työt alkoivat, ja tuntuu että aika ei riitä mihinkään. Happyhippo on edelleen puolitiessään, uutta neuletta en ole aloittanut ja jotenkin kaikki tökkii. Kirjoja sentään olen saanut vähän kuunneltua tai luettua. Jatkoin seuraavaan Sarenbrantiin ja sain Häpeänurkan tänään loppuun. Pakko kai on aloittaa saman tien seuraava, sen verran koukuttavasti tuokin päättyi. Muutenkin on keskittymiskyky vähän heikoilla, koska isä on mennyt hyvin huonoon kuntoon. Päivät ovat vähissä. Vaikka isä on yli 90-vuotias, ja tämä on ollut odotettavissa jo jonkin aikaa, niin sen lopullisen odottaminen on tässä vaiheessa yllättävän raskasta. Vaikka loppu tulee olemaan isälle helpotus ja se tuttu isän persoona on menetetty muistisairaudelle jo kauan sitten, on kuoleman konkreettinen lähestyminen surullista ja vie voimia. En ole koskaan ollut hyvä antamaan armoa itselleni, mutta tässä kohtaa on pakko hellittää. "Päivä vain ja hetki kerrallansa..."

Monenlaisia suunnitelmia on pyörinyt päässä, hyvin eritasoisia niin vaativuudeltaan kuin tarkkuudeltaan.  Lämpötilapeiton tekemisestä olen haaveillut pitkään, ja näin vuoden alussahan sellainen olisi hyvä aloittaa. Se kuitenkin vaatii laskelmointia, tietynvärisiä lankoja ja epämääräisyyden sietoa, kun ei etukäteen voi tietää tarvitseeko 10 asteen lankaa kerän vai kaksi. Jossain vaiheessa aion kuitenkin sellaisen tehdä.  Toinen idea oli vähän erilainen lämpötilapeitto, jonka tekisin Pennun 18 ensimmäisestä vuodesta virkkaamalla kuukausikohtaisia keskiarvoja vastaavat mummonpalat (joiksi meillä isoäidinneliöitä on aina kutsuttu). Kun toisella reunalla menisi vuodet ja toisella kuukaudet, niin voisi helposti vertailla vuosia toisiinsa. Tässä on vain se haaste, että kun Pentu on nyt 12 niin projekti jatkusi vielä kuusi vuotta. Mutta miksi ei voisi jatkua? Harmi vaan että sitä ei saisi heti käyttöön. Pentu odottelee Happypotamuksen valmistumista, ja on toivonut seuraavaksi afrikankukkabulld

 Tämän päivän käsityöpuuhat alkoivat Pennun partiopaidan merkkien ompelulla. Se on hommaa, josta en vaan kertakaikkiaan opi tykkäämään. Perustautini vaikuttaa niveliin ja kaikkein vaikeinta on pitää tiukasti kiinni pienestä neulasta sormenpäillä. Jostain täysin käsittämättömästä syystä merkit ovat kuin paksua pahvia ja pelkästään neulan törkkiminen niistä läpi on yhtä tuskaa. Ja sitten kun kaikki syksyn merkit annetaan puurojuhlassa, niin sitä ommeltavaa on vielä useamman merkin verran. Näissä merkeissä ei ollut edes sellaista reunusta, josta olisi voinut ommella ohuesti lankojen läpi. Yäk! Mutta selvisin kuitenkin ja toivon että tämänkertaiselta leiriltä ei tule merkkiä, ettei heti tarvitse uudestaan alkaa ompelupuuhiin. Merkkihirvityksen jälkeen huomasin, että puolison sukasta irvisti varvas. Sukat eivät olleet mitenkään erityisen vanhat, mutta ilmeisesti ne olivat hitusen liian pienet ja siksi varvas oli syönyt tiensä sukan kärjen läpi. Vaikka toinen sukka oli vielä ehjä, päätin neu

  Lapasboksin ensimmäinen haaste valmis nopeammin kuin olisin ikinä uskonut. Näiden lapasten yhteys kuukauden teemaan Talvi on melko löyhä, syntyivät pikapikaa Talvileirille lähtevälle partiolaiselle rukkasten sisällä lämmittämään. Lankana Nalle Taika ja puikot 3,5. Malli netistä löytyvää Nalle-peruslapasen ohjetta kevyesti soveltaen. Happypotamus odottaa vielä kasaamista. Vanua pitää hankkia lisää ennen sitä. Mitähän sitä seuraavaksi keksisi. Ideoita pursuilee päässä liikaakin, ehkä niitä voisi seuraavaksi kirjoitella auki, ja sitten vasta päättää mihin ryhtyy.

  Eilenkö se oli, kun sanoin ettei meillä tarvita lapasia? Ja huomenna Pentu on lähdössä partioleirille 20 asteen pakkaseen. Kunnon rukkaset löytyi kaapista, mutta Pennun mukaan ne nimenomaan tarvitsevat sisälapaset. Niin että tässä sitä nyt ollaan. Lapasboksin Talvi-teemaan Nalle Taika -langasta neulottavat lapaset työn alla. Onko ne nyt sitten nimeltään Taikatalvi? Talvi-teemaan menevät joka tapauksessa partiolaisten talvileirin myötä. Ja huomenna lähtö, onneksi vasta iltapäivällä kuitenkin niin ei tarvitse koko yötä neuloa. Ja siis takaisin hommiin!

Päädyin todellakin siihen, että seuraan Lapasboksi-haastetta, mutta teen sen mukana soveltavasti sukkia. Sormet jo syyhyää neulomisen hinkua, mutta ensin pitää vielä saada onnellisesti koottua allaolevat palaset.

 Törmäsin Lapasboksi  haasteeseen ja kovasti mietin osallistuisinko. Mieli tekisi heittäytyä yhteiseen tekemiseen, mutta lapaset ovat itselleni niin turha kohde, että mietin kannattaako. Perheessämme kun kukaan ei käytä lapasia: ne soveltuvat huonosti autolla-ajoon, ulkoleikkeihin ja koiran hihnakin pysyy paremmin hanskassa, jossa on jarrupinta. Sukkahaaste sopisi minulle paljon paremmin. Löytyisiköhän jostain sellaista? Vai voisinko osallistua lapashaasteeseen niin vapaamielisesti, että neuloisin kunkin teeman mukaan sukat? Mähän voin tehdä mitä haluan!  Ehkä mietin vielä, aikaahan tässä on. HappyHippokin on vielä kesken, niin että kiirettä uuden työn aloittamiselle ei ole. 

Päätin jälleen kerran kokeilla saisinko Helmet-lukuhaasteen täyteen. Moni kaveri oli Facessa maininnut tässä yhteydessä Goodreadsin, joten ajattelin kokeilla olisiko siitä jotain iloa.  Kirjautuminen oli helppoa, ja ensimmäiset kirjat löytyivät kohtalaisella vaivalla. Mutta jo neljättä kirjaa en  löytänyt sieltä ollenkaan ja fiilis vähän lätsähti. Toki kirja on ammattikirjallisuuta ja pieneltä kustantamolta, mutta silti.  Pessimismi opetuksessa oli nimensä arvoinen, "eihän sitä sieltä tietenkään löytynyt.." Enkä tietenkään löytänyt mitään, mistä kirjoja voisi lisätä. Sellaista optiota ei ainakaan mun silmiini osunut. Appi tosin tökki ja ilmoitti vähän väliä jotain virhettä, niin että ehkä mun pitää vielä antaa sille mahdollisuus. Mutta lukuhaaste on joka tapauksessa polkaistu käyntiin, sen verran fuskaan heti alkuun, että otan mukaan myös kaksi kirjaa, jotka aloitin viime vuoden puolella, mutta saan tämän vuoden puolella loppuun. Eli ei muuta kuin virkkuu käteen ja äänikirja