Hiljaista oloa

 


Työt alkoivat, ja tuntuu että aika ei riitä mihinkään. Happyhippo on edelleen puolitiessään, uutta neuletta en ole aloittanut ja jotenkin kaikki tökkii. Kirjoja sentään olen saanut vähän kuunneltua tai luettua. Jatkoin seuraavaan Sarenbrantiin ja sain Häpeänurkan tänään loppuun. Pakko kai on aloittaa saman tien seuraava, sen verran koukuttavasti tuokin päättyi.

Muutenkin on keskittymiskyky vähän heikoilla, koska isä on mennyt hyvin huonoon kuntoon. Päivät ovat vähissä. Vaikka isä on yli 90-vuotias, ja tämä on ollut odotettavissa jo jonkin aikaa, niin sen lopullisen odottaminen on tässä vaiheessa yllättävän raskasta. Vaikka loppu tulee olemaan isälle helpotus ja se tuttu isän persoona on menetetty muistisairaudelle jo kauan sitten, on kuoleman konkreettinen lähestyminen surullista ja vie voimia. En ole koskaan ollut hyvä antamaan armoa itselleni, mutta tässä kohtaa on pakko hellittää. "Päivä vain ja hetki kerrallansa..."

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Taivasmatkasukat ja sateenkaarisukat

Välihommia

Sittenkin lapaset