Formaattidilemma

Aiemmin olin vakaasti sitä mieltä, että kirja on kirja vasta kun siinä on kannet ja sivut. Kirjan lukuelämykseen kuului uuden kirjan haistelu ja karheiden sivujen selailu. Ja fyysisten kirjojen, kirjasarjojen keräily! Mikä tunne kun kirjahyllyssä on viimein koko sarja täynnä!

Kuitenkin otin kokeiluun ja lopulta tilasinkin itselleni Bookbeatin. On sangen näppärää, kun voi kuunnella kirjoja neuloessa, tai lukea niitä puhelimesta vaikka bussissa. Mutta samaa fiilistä siitä ei saa. Aion siis edelleen ostaa suosikkikirjailijoitteni kirjoja myös fyysisinä opuksina, vaikka minun kannaltani siinä ei ole taloudellisesti mitään järkeä. Haluan kuitenkin tukea eniten lukemiani kirjailijoita minimaalisia e-kirjakorvauksia enemmän.

Lisäksi Bookbeat aiheutti minulle järkytyksen: suurin suosikkihömppäkirjailijani Tuija Lehtinen on suoltanut kaikkien viihdyttävien ja hauskojen romaaniensa ja dekkareittensa lisäksi ison kasan mitä laaduttominta kioskikirjallisuutta. Olisin ollut paljon onnellisempi, jos en olisi koskaan törmännyt niihin ja joutunut niitä lukemaan. (Kyllä, joutunut, sillä pakkomielteisenä fanina minun on nyt vaan luettava ne kaikki.) Toivottavasti niitä ei koskaan paineta, sillä keräilypakkoni ajamana joutuisin vielä ostamaankin ne. Toiveikkaana odotan häneltä seuraavia oikeita kirjoja, niitä ostan enemmän kuin mielelläni.

Toisaalta ääni- ja e-kirjoina tulee helpommin tartuttua sellaiseen, mitä ei ikinä ostaisi tai osaisi kirjastosta etsiä. Valikoima on valtava ja tarjonta monipuolinen. Siten tulee valittua vaihtelevampaa kirjallisuutta, ja tulee luettua myös määrällisesti enemmän. 20 tuntia kuussa ei riittänyt mihinkään ja 30:kin tuli täyteen vajaassa kolmessa viikossa. Nyt on 100 tunnin tilaus, sen nyt pitäisi riittää.

Miten te tykkäätte lukea kirjanne? Kuunneltuna, e-luettuna vai ihan oikeana kirjana?